Miehen pipo JA tiskirättejä

Levottomat kädet levottomilla puikoilla saavat kaikenlaista pientä aikaiseksi. Miehen pipo valmistui eilen. Saaja oli niin iloinen pipostaan, että piti sitä päässään, sisällä, koko illan, vaikka on mahdollisimman kaukana ihmistyypistä, joka hautoisi päätään vuorokauden ympäri pipon sisässä. Yläasteella opettaja oli kuulemma pelotellut, että aivot sulavat, jos hattua pitää sisällä. Mallina on perusribbipipo täältä. Lanka oli omasta varastosta vanhaa 7 veljestä. Päälaelta se näyttää tältä:

Tekisi mieli päästä vähitellen käsiksi isompiinkin projekteihin. Lankatilaus on lähtenyt matkaan pari päivää sitten, joten voisi olla ehkä toivoa saada se viikonlopuksi? Mielikuvitukseni alkaa tökkiä ja pieni lankavarasto kyllästyttää. Mitä siis olen oppinut? EN enää tilaa lankaa kaukaa, jos haluan päästä käsiksi siihen pian. Niin.

Nyt kuvia kauan sitten luvatuista tiskiräteistä:

Ohjeet on taas haettu internetin ihmeellisestä maailmasta: sininen Mikki Hiiren pää täältä, lammasrätti (on muuten ensimmäinen neuleenpoikanen, johon olen tehnyt pallukoita) täältä, tassukuvio täältä ja vielä uimapuku täältä.

Uimapukurätti on päässyt jo käyttöön. Tuntuu ihan mukavalta, ei se ainakaan sen huonommin toimi kuin melkein kertakäyttöiset Wettexitkään.

Laitan vielä Maman iloksi kuvan tämänpäiväisestä kokkailustani. Resepti on haettu eksoottisesti Pirkan ruokasivuilta, vaikka siinä vähän thai-fiilistä onkin. Vähän ärtsympänäkin keitto olisi toiminut, ohjeessa oli vain yksi kokonainen  punainen chili.

Asennepipo vol. 3

Lankatilauksen odottelu on ajanut minut melkein epätoivon valtaan. Tarjouduin nimittäin neulomaan veljelleni pipon 7 veljeksestä, kun en enää kertakaikkiaan enää keksinyt, mitä ihmettä vähillä  langoillani tekisin. Muutama vuosi sitten tein veljelle pari pipoa, joista hän piti hullun lailla. Asennepipot vol. 1 ja 2 olivat hyvin simppeleitä ribbipipoja Jacques Cousteau-pipon tyyliin. Toivoin yhtä innokasta vastaanottoa, eikä mennyt metsään. Sain vapaat kädet päättää, mitä päähän valmistuu siitä huolimatta, että kyselin toiveita. Jihii!

 

Malli on varsin yksinkertainen Jared Floodin Turn A Square (Ravelryssa). Sen juju näkyy tässä kuvassa paljon paremmin: se on nimittäin päälaen kavennuksissa. Alkuperäisessä ohjeessa on käytetty kahta eri lankaa loppuun asti. Itse halusin vain pienen säväyksen kirkkaanpunaisella.

Mies on jo jonkin aikaa ehdotellut, että tekisin hänelle jotakin päähänpantavaa. Tätä ennen toiveet ovat olleet tätä luokkaa: "sen pitää sopia mun uuden takin kanssa". Uutta Takkia ei ole vielä olemassakaan, joten ohjeistus on ollut vähintääkin epämääräistä. Nyt, kun veljen pipo valmistui, mies innostui uudestaan ja antoi jo tarkempia ehdotuksia! Lankana on ikivanha vihreänraidallinen 7 veljestä. Sekin valmistunee parin päivän sisään.

En ole vieläkään saanut kuvatuksi tiskirättejä, joista puhuin jo viikko sitten. Kyllä ne tulevat vielä!

Haastetta ja murmutusta

Hii! Sain ensimmäisen haasteeni Mamalta Pappilan hätävara kokkaa -blogista!

Ekana säännöt:

1. Link to the person who tagged you.
2. Post the rules on your blog.
3. Write six random things about yourself.
4. Tag six people at the end of you post and link to them.
5. Let each person know they´ve been tagged and leave a comment on  their blog.
6. Let the tagger know when your entry is up.

Säännöt itseni kääntämänä:

1. Linkitä henkilö, joka haastoi sinut.

2. Postaa haasteen säännöt blogiisi.

3. Kirjoita kuusi satunnaista asiaa itsestäsi.

4  Haasta kuusi ihmistä postauksesi lopussa ja linkitä heidät

5. Kerro jokaiselle haastetulle haasteesta jättämällä kommentin heidän blogeihinsa.

6. Kerro haastajallesi, kun oma postauksesi on valmis.

 

1. Kotonani elää valtava pehmoeläinlauma. Vaikka ikää on 26, välillä voisi sen ensimmäisen kakkosen jättää pois. Jokaisella elukalla on omanlaisensa persoonallisuus, sukupuu, mielihalut ja vaikka mitä. Saattaa olla, että kerron lemmikeistämme joskus enemmänkin. Luulevat nimittäin, että tämän blogin tarkoitus on kertoa maailmalle, miten ihania ovat.

2. Jalkani ovat lyhyet ja leveät pikku lapiot. Joudun yleensä ostamaan isommat kengät kuin pituutta tarvitsisi olla ihan vain siksi, ettei leveydestä puristaisi liikaa.

3. Lempiohjelmiani ovat Top Gear, Myytinmurtajat ja Muodin huipulle. Kahteen ensimmäiseen minut on tutustuttanut mieheni.

4. Leipomuksissani on melkein aina suklaata. Hmmm, muka ovela tapa kiertää omaa karkkipäivää, kun suklaatahan ei voi ei-karkkipäivänä syödä, mutta kakkua kyllä?

5. Rakastan KnitPicksin puikkoja yli kaiken. Sain ensimmäiset käteeni jouluna, enkä oikeasti enää halua käyttää mitään muuta.

6. Osaan esperantoa.

Olen vielä niin uusi blogimaailmassa, etten taida tuntea kuutta ihmistä haastettavaksi. Tästä kuitenkin lähtee pari:

Mira, Kaksi kiraffia hevon kuusessa

Anna, Anya-manas

Sitten seuraa murmutusosio. Edellisen postauksen lopussa kerroin, kuinka olin tilannut lankaa nettikaupasta. Ei todellakaan tullu mulle kaikki heti ny. Onnettoman tilauksen kohtalo on nimittäin tämä: tilauksessa oli kolmea eri lankaa ja KnitPicksin sukkapuikkosetti. Muutaman päivän kuluttua tuli vastaus, jonka mukaan yksi langoista oli loppunut. Tarjosivat tilalle toista sävyä tai pidempää toimitusaikaa. Vastauksessani kerroin toisen sävyn, johon olisin ollut tyytyväinen. Tänä aamuna sain postia, jonka mukaan toistakaan sävyä ei ollut tarpeeksi varastossa eikä -yllätys, yllätys- toista lankaa laisinkaan eikä sen puoleen puikkojakaan! Olisivat lähettäneet ainokaisen saatavilla olevan vyyhdin toki heti matkaan. GRRR. Sivujen mukaan kaikkea kyllä on. Mikä siinä voi olla niin vaikeaa laittaa näkyviin kaupan varaston kappalemäärä? Kuinka yllättävää, että peruutin tilaukseni ja koitan onneani kaupassa, joka on ystävällisesti laittanut määrät näkyviin. Nyt jännitän näitä. Tiskirättejäni en ole vielä viimeistellyt, joten ei vielä kuvia niistä, mutta pian tulee!

I-ha-naa Manosia

Joulun alla kävin Lontoossa parin ystäväni kanssa. Reissu ei tietenkään olisi ollut täydellinen ilman visiittiä johonkin paikalliseen lankakauppaan, joten vein tytöt mukanani I Knit London-nimiseen putiikkiin. Hypistelin onnessani kaikkea kaunista, suloista ja pehmeää. Lopulta mukaani lähti silmukkamerkkien ja ohjekirjan kanssa pari kerää Manos del Uruguayn Silk Blendiä. Pehmeää kuin mikä, langassa on 70% merinoa ja loput silkkiä. Lisäksi vyyhdit olivat aivan käsittämättömän kauniita. Niistä muotoutui perinteinen myssy-kaulaliina-lapassetti uuden takkini seuraksi, joka ei millään olisi huolinutkaan vanhoja kavereikseen.

 

Ajatus lähti Ravelrysta bongaamastani 

Meret-baskeriohjeesta. Halusin kokeilla yksinkertaisen pitsimallin tekemistä, sillä ajatuksissani siintää iso huivi. Näin siis liikenteeseen helpommasta päästä.

Lopputulos on sellainen, että kuvio ei juuri kirjavan langan seasta erotu, mutta ei haittaa, lanka vain on niin ihastuttavaa. Myssyn tein melko

suoraan ohjeiden mukaan, ja käytin samaa pitsimallia kaulaliinaan kahden mallikerran leveydeltä. 

Lapasista tein aivan peruslapaset. Vaikka talvet etelä-Suomessa alkavatkin olla aika mitättömiä, en silti halunnut reikiä käsiäni lämmittämään! Langan värinvaihtelut tulevat kauniisti esiin sileässä neuleessa.

Pari viime päivää olen kuluttanut varastoani ja neulonut tiskirättejä. En siksi, että olisin erityisen ihastunut tiskirätteihin tai että niille olisi juuri nyt huutava tarve. En vain saa ostaa lisää lankaa, eikä oikein muutakaan inspiroivaa ole tullut mieleen. Tilasin nimittäin viikolla ensimmäistä kertaa elämässäni lankaa verkkokaupasta (tilaus ei ollut ihan pieni) ja nyt koitan malttaa mieleni niitä odotellesssani. Alan silti olla levoton. Kauanko lankapaketin tuleminen Englannista Suomeen voi kestää? Nyt on mennyt jo kokonaista kolme päivää! Ämh, ei jaksaisi odottaa. Kaikki lelut mulle ny heti.

Se ensimmäinen teksti.

Minunkin piti sitten perustaa blogi.

Neulomaan opin ala-asteella. Ensimmäiset tekeleeni olivat silloin niin tiukkoja, etteivät silmukat liikkuneet puikoilla. Tilkku, josta piti tulla kymmenen senttiä kanttiinsa, tiivistyi kuusisenttiseksi. Äitini neuloi puolestani, kun kyseinen tilkku piti viedä kouluun osaksi yhteistä peittoa, joka tehtiin pienessä koulussa oppilaiden häälahjaksi koulun vahtimestarille ja samassa rakennuksessa sijainneen päiväkodin opettajalle.

Lukioaikana sain jostakin inspiraation alkaa neuloa itselleni villapaitoja. Hienoja olivat, vaikka itse sanonkin. Lopulta innostus hiipui, kun en tiennyt kuin parista suomalaisesta käsityölehdestä, ja niiden mielenkiintoiset mallit olin jo ehtinyt tehdä.

Muutama kuukausi sitten satuin näkemään netissä villapaidan ohjeen, joka oli pakko toteuttaa. Paita valmistui ennätysajassa, kun neuloin hullun kiilto silmissä 25 tuntia vuorokaudessa. Sen jälkeen en vain voinut lopettaa.