I-ha-naa Manosia

Joulun alla kävin Lontoossa parin ystäväni kanssa. Reissu ei tietenkään olisi ollut täydellinen ilman visiittiä johonkin paikalliseen lankakauppaan, joten vein tytöt mukanani I Knit London-nimiseen putiikkiin. Hypistelin onnessani kaikkea kaunista, suloista ja pehmeää. Lopulta mukaani lähti silmukkamerkkien ja ohjekirjan kanssa pari kerää Manos del Uruguayn Silk Blendiä. Pehmeää kuin mikä, langassa on 70% merinoa ja loput silkkiä. Lisäksi vyyhdit olivat aivan käsittämättömän kauniita. Niistä muotoutui perinteinen myssy-kaulaliina-lapassetti uuden takkini seuraksi, joka ei millään olisi huolinutkaan vanhoja kavereikseen.

 

Ajatus lähti Ravelrysta bongaamastani 

Meret-baskeriohjeesta. Halusin kokeilla yksinkertaisen pitsimallin tekemistä, sillä ajatuksissani siintää iso huivi. Näin siis liikenteeseen helpommasta päästä.

Lopputulos on sellainen, että kuvio ei juuri kirjavan langan seasta erotu, mutta ei haittaa, lanka vain on niin ihastuttavaa. Myssyn tein melko

suoraan ohjeiden mukaan, ja käytin samaa pitsimallia kaulaliinaan kahden mallikerran leveydeltä. 

Lapasista tein aivan peruslapaset. Vaikka talvet etelä-Suomessa alkavatkin olla aika mitättömiä, en silti halunnut reikiä käsiäni lämmittämään! Langan värinvaihtelut tulevat kauniisti esiin sileässä neuleessa.

Pari viime päivää olen kuluttanut varastoani ja neulonut tiskirättejä. En siksi, että olisin erityisen ihastunut tiskirätteihin tai että niille olisi juuri nyt huutava tarve. En vain saa ostaa lisää lankaa, eikä oikein muutakaan inspiroivaa ole tullut mieleen. Tilasin nimittäin viikolla ensimmäistä kertaa elämässäni lankaa verkkokaupasta (tilaus ei ollut ihan pieni) ja nyt koitan malttaa mieleni niitä odotellesssani. Alan silti olla levoton. Kauanko lankapaketin tuleminen Englannista Suomeen voi kestää? Nyt on mennyt jo kokonaista kolme päivää! Ämh, ei jaksaisi odottaa. Kaikki lelut mulle ny heti.